Aavikot erikoisuuksineen

Maaperän lukeminen

Ennen kohteen valintaa opi kolme sanaa, jotka kuvaavat suurinta osaa aavikon maastosta. Erg on hiekkameri, aaltoileva dyynimaisema, jonka useimmat kuvittelevat. Reg on sorasta koostuva tasanko, kova ja usein tasainen horisonttiin asti. Hamada on paljas kivinen tasanko, jonka tuuli on puhdistanut niin, että irtonaista ainesta on jäljellä vähän. Vain noin neljännes Saharasta on hiekkaa; loput ovat kiveä, soraa ja vuoria. Tieto siitä, minkä maaperän yli kuljet, kertoo, kuinka nopeasti etenet, kuinka kuuma pinta on ja kuinka vaikeaa mahdollinen irrottautuminen voisi olla.

Dyynit itsessään ovat tunnistettavia muotoja. Barhaanit ovat puolikuun muotoisia dyynejä, jotka siirtyvät tuulen mukana. Pitkittäisdyynit kulkevat pitkinä rinnakkaisina harjanteina, kuten Australian Simpson-aavikolla. Tähtidyynit, joita tuulet useista suunnista muovaavat, kohoavat maapallon korkeimpiin ja veistoksellisimpiin muotoihin, ja ne heittävät varjonsa dramaattisimmin aamunkoitteessa.

Arabian hiekkamerit

Rub' al Khali, eli Tyhjä neljännes, on maailman suurin yhtenäinen hiekka-aavikko, ja se ulottuu Saudi-Arabiaan, Omaniin, Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin ja Jemeniin. Wilfred Thesiger ylitti sen kahdesti 1940-luvun lopulla ja kirjoitti siitä teoksessa Arabian Sands, joka on yhä rehellisin kertomus sen vaatimuksista. Nykyään matkailijat lähestyvät yleensä Liwan oaasia Abu Dhabissa tai Omanin eteläosaa, aina kokeneiden miehistöjen kanssa.

Omanissa Sharqiyan hiekkameri (aiemmin Wahiba Sands) tarjoaa tiiviimmän hiekkameren Muscatin läheisyydessä. Etelä-Jordaniassa Wadi Rum on aivan erilainen aavikko: hiekkakivi- ja graniittivuoret kohoavat punaisista hiekkalaaksoista. Alue on suojeltu, ja se on merkitty UNESCO:n maailmanperintöluetteloon vuonna 2011. Wadi Rumin reittejä johtavat pääosin paikallisen beduiiniyhteisön jäsenet, ja kevät- tai syyskuussa kävely siellä on yksi hiljaisimmista tavoista tuntea aavikon mittasuhteet.

Pohjois-Afrikka

Marokon Erg Chebbi Merzougan lähellä on rajattu hiekkameri, jonka harjanteet terävöityvät kauniisti aamuvalossa. Kauempana etelässä Erg Chigaga, johon pääsee M'Hamidista ajouraa pitkin, tuntuu tyhjemmältä ja asettaa enemmän vaatimuksia ajoneuvolle ja kuljettajalle. Egyptissä liitumuodostelmat Valkoisessa aavikossa ja Suuren hiekkameren dyynialueet ulottuvat kohti Siwan oaasia. Algeriassa Tassili n'Ajjer on yksi maailman suurimmista esihistoriallisten kalliomaalausten kokoelmista. Sinne kannattaa mennä lupaopasten kanssa ja varautua siihen kärsivällisyyteen, jota luvat vaativat.

Afrikan etelä-osa

Namibiaa kuvaillaan usein yhdeksi maailman vanhimmista aavikoista. Sossusvleissä, Namib-Naukluftin kansallispuistossa, punaruskeat dyynit ympäröivät vaaleita savisia suolapannuja. Lähellä sijaitseva Deadvlei on täynnä mustuneita kameliakaasioita, jotka ovat seisseet elottomina vuosisatoja kuivuuden säilyttäminä. Luurannikon varrella atlanttinen sumu vyöryy sisämaahan ja antaa aavikolle viileän, vaimean värimaailman. Sisämaassa Kalahari on teknisesti puolikuiva savanni punaista hiekkaa ja ruohoa, joka elättää paljon enemmän villieläimiä kuin nimi antaa ymmärtää.

Amerikka ja Aasia

Chilen Atacama on yksi kuivimmista napa-alueiden ulkopuolisista paikoista maailmassa. San Pedro de Atacaman ympäristössä suolatasangot ja Valle de la Lunan eroosion muovaamat harjanteet sijaitsevat korkealla, joten totuttautuminen korkeuteen on yhtä tärkeää kuin nesteytys. Mongoliassa Gobilla on Khongoryn Els, dyynit, jotka tunnetaan matalasta hurinasta hiekan valuessa. Kaliforniassa Death Valley saavuttaa kesällä lämpötiloja, jotka ovat tavallisesti vaarallisia. Talvi on sinne parempi aika, ellei sinulla ole vahvoja syitä mennä heinäkuussa.

Dyynien kuvaaminen

Dyynejä kuvataan matalan valon aikaan. Ensimmäisen ja viimeisen tunnin sivuvalo erottaa harjanteen rinteestä, ja varjot muuttuvat violetiksi ja syviksi. Keskipäivällä sama maisema latistuu yhdeksi kirkkaaksi sävyksi. Suunnittele paikkasi jo edellisenä iltana ja kävele sinne pimeässä reittiä pitkin, joka pitää omat jälkesi poissa kuvasta.

Mittaa valotus kirkkaimman hiekan mukaan. Auringonvaloisen harjanteen kohokohdat palavat helposti ylivalottuneiksi, kun taas tumma varjo voi jäädä tummaksi vahingoittamatta kuvaa, ja juuri tuo kontrasti on kuvan aihe. Pitkä objektiivi tiivistää kaukaiset harjanteet kerroksellisiksi nauhoiksi, ja laajakulma toimii parhaiten silloin, kun etualalla on jotain todellista, kuten tuulen muovaamia uurteita tai yksittäinen kameliakaasion oksa.

Hiekka on armotonta laitteille. Vaihda objektiivit ajoneuvon sisällä tai suuressa laukussa, käytä puhallinta eikä liinaa ja pidä varaakut lähellä kehoa kylminä aavikon öinä. Kysy lupa ennen ihmisten kuvaamista, noudata puistojen drooneja koskevia sääntöjä äläkä koskaan pyydä kuljettajaa tekemään vaarallista liikettä kuvan vuoksi.